paranemaan päin. Maanantaina nousi Kimmoon +39 asteen kuume, torstai-iltana minuun ja perjantaina Sauliin. Kolme päivää meni elämästä nukkuen ohi, väliin kylmästä hytisten ja väliin hikeä pukaten. Ja päänsärky oli aivan sietämätön. Ehkä olisi kannattanut ottaa influenssarokotus, mutta pikku hiljaa elämä alkaa voittamaan.

Juoksut etenevät ja luojan lykky, Retta ja Woo Wha ovat molemmat tasoissa. Jotain hyvää, ettei kahtia juoksuja tarvitse kärsiä peräkkäin. Etsin Tikulle foorumilla hoitopaikkaa: yksi ilmaantui kaikin puolin hyvä ja lähellä, mutta perheessä on KISSA. Tiku ei ole ikinä nähnyt kissaa, joten eipä siitä olisi varmaan mitään tullut. Tiku itse on ollut varsin asiallinen, odottaa nimensä mukaisesti coolina kokeneena uroksena sitä oikeaa hetkeä, mutta Retta, se hedelmällisyyden afrodite, avasi ovet ja lähti tyrkylle. Nyt Retta on viety Kivisalmeen. Rauha maassa ja testosteronit tavallisissa lukemissa.

Uuden vuoden lupaus pitää ja RETTA TUO TAVAROITA. Minusta on tullut Joona Uusitalo blogi fani- Kiitos hänelle, meidänkin nouto etenee. Ai mikä Uusitalo, se selviää SBCAK.fi foorumilta.
Kunpa pääsisi jäälle.....Dreams are dreams

PS Tii Pii, mukavuudenhaluinen, helpon elämän koira järkkyttyi, kun tuli pakkaset, Tiipille ommeltiin tossut, että voi mennä kylmällä ulos. Kun Retta haettiin, sanoin että Retta ei sitten tossuja huoli
Myöhästyneet onnittelut Rettan ekoille pennuille Bestsellet K &L : Lucky, Mango, Keiko, Taala, Lilla, Maukka ja Watti 3-vuotta täyteen

suurin osa koirista lepäilee talvitauolla, mutta me Nean kanssa jatketaan viikoittaisia harjoituksia. Tänään Retta ja Tiku, Riina ja Sabi  "esiintyivät" laviinikoirina. Kaivoimme jäähallin lumivalleihin lumiluolan, jotta saatiin umpipiilo ja toinen piilo oli lumivallin päällä. Onneksi kukaan tuttu ei ollut näkemässä, kun  Leena ikä 40 + kaivaa lumilinnoja hikihatussa itselleen yleisellä paikalla. Ja oli muuten ihan raskasta työtä.

Ja yllätävää kyllä, harjoituksessa ei ollut muuta vaikeaa, mutta umpipiilo oli sen verran hyvin maastoutettu, että eivätpä meinanneet löytää. Rettakin juoksi ensin puoli metriä piilon vierestä. Ja tässä harjoituksessa ympäröivää häiriötä riitti, samoin ihmettelijöitä. Jatkuu viikon päästä torstaina.

Ja meillä alkoi juoksut, joten pikku-tikku-ukolla on viikon päästä tukalat paikat.

Tarra käväisi ekassa näyttelyssä Lahdessa sunnuntaina, ja kotiin tuomisina oli ROP ruusuke.
"9kk vanha narttu. Erinomainen tyyppi. Erittäin narttumainen ilme. Hyvä pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanlaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvin." tuomarina Gunnel Holm. Tämän huonommin ura ei olisi voinut alkaa- toiset kiertää näyttelyn toisensa perään, niin ärsyttää tuollaiset, jotka vaan tulee ja hakee palkinnot. Onnea myös Waaralle ja Marikalle, viimeisestä sertistä. (kuva Veera Kiitti!)

Vaan tuossa näyttelytuloksessapa ei ollut meille tarpeeksi yllätystä, tai no, seuraava tulos sai suun hetkeksi ammolleen. Tarran maharöllö roikkuu, vaikka muutoin Tarra on oikein linjakas. Tommi vei tänään Tarran eläinlääkärille ja kysyi mistä moinen mahakumpu. " Tämä narttu on kantava". No voi hyvänen aika, 9 kk eikä urosta ollut mailla halmeilla. Ja Tiku hymyili ja katosi sohvalle.

Isä Zoda sai myös tänään vierailla lääkärillä: akillesjänne poikki ja nyt jalka kipsissä. Paranemisia Zoodalle!

Seuraava näyttelykehässä on varmaan Hyrrä.

..... Tarran tapauksessa kantavuuden tila on oltava valeraskaus, mutta jo ekoista juoksuista.

Kameran error 50 olikin muistikorttiongelma, ei kosteusongelma, eli ei huolen häivää=halpa korjattava.

Nyt sitä lunta sitten on, eikä varmaan koko talvena tule kunnon jäitä. Yleensä, kun päästään tekemään ladut (eikä enää pääse pururadalle kävelemään) on päässyt jäälle juoksuttamaan koiria. Nyt tallataan samaa puutarhakylän lenkkiä kyllästymiseen asti. Jäällä en ole nähnyt tänä talven yhtään pilkkijää, joka on selvä merkki siitä, että sinne ei kannata ajatella menevänsä kävelemään.

Ja nyt tämä lähti kiusaamaan Rettaa noutoliikkeen puitteissa klikkeritaskussa, on se kumma, jos ei ikinä etene.

...eilen oli pakko päästä agiharjoituksiin, vaikka tuntui, että olo ei ole täysin terve. Seuraus kuumetta 39 ja pissattaa ja pissattaa.Diagnoosi lienee selvä, lääkäri aika viideltä.
Kiitos Essille hienoista kuvista-Isla on vallan viehättävä 9-kuinen.
Kuinka ihmeessä, joku osaa ottaa näin hienoja kuvia. Tykkään kovasti! Ja myös Ringon kuvia lupailtiin tänään hieman....vink vink

Seuraava kuva oli pakko laittaa: kuvassa Isla, mutta jos en tietäisi, niin voisin väittää, että tämä on Retta omasa elementissään.

tapahtumaa ja toimintaa oli ihan yllin kyllin. Päivällä kierrettiin Luhtalampi 2,5 tunnin kierros, nyt koirat lepäilevät mahat täysinä. Päivä oli sen verran hämärä, että kuvat jäivät rakeisiksi, eikä kameran akkua ollut kukaan muistanut ladata. Maassa on lunta sen verran, että hyvällä omalla tunnolla voi sanoa, että tuli valkea vuodenvaihde.

Tänä vuonna tällä blogilla oli 28 547 käyntiä. Hyvää Uutta Vuotta 2012 teille kaikille !

Loppuun uuden vuoden lupaus: Yritän harjoitella tottelevaisuutta joka viikko vähintään kerran viikossa koko kevään! Jos tästä lipeän niin mörökölli minut syököön tai tuomari pystyyn haukukoon.

Tänään heräsin vähän vaille klo 11 ja kahdeltatoista piti jo olla valmiina paikalla. Onni on nukkua tarpeeksi.

On näissä keleissä hyvätkin puolensa=PÄÄSEE RAUNIOILLE. Onni on olla kaatosateessa rauniotreeneissä kaikkien mukavien kavereiden kanssa. Istua vettä tihkuvassa rengaspiilossa ja katsoa, kun renkaan sisällä lilluu hukkuneita kastematoja ja raekuuro rapisee piilon kanteen.

Hihna pinkeänä Tiku on valmiina työn tekoon.

Nea yritti kuvata pari videopätkään, jotka löytyy Youtubesta, mutta osoitetta en tähän laita, on sen verran arkaluonteista materiaalia. Löytää ken tahtoo ja näkee vaivan Tiku löytää aina.


Onni on pikaruoka Hesburgerissa litimärissä vaatteissa.
Onni on huuruun kosteudesta menneet auton ikkunat.
Onni on step tunti, joka alkaa 18:20
Eli yhdellä lauseella: Onni on olla lomalla.

Tulihan se sieltä valkoinen joulu.......

Olipa kerran pieni musta koira, josta kaikki sanoivat "Onpa se pieni ja suloinen". Sanonta sai pienen mustan koiran murheelliseksi: se halusi olla yhtä iso ja nopea kuin perheen kelpiet.  Musta koira ei tuntenut itseään pieneksi: olihan se heti synnyttyään pentueen suurin ja rohkein. Miksi sen nyt täytyisi olla pienin ja mitättömin?

Joka ilta, kun pieni koira nukahti, se toivoi hartaasti, että herättyään se olisi kasvanut suuremmaksi. Ja aina, kun se heräsi, se katsahti peiliin ja pettyi; Kolmenkymmenen sentin korkeudella sen sulkaasilmät tuijottivat peilistä takaisin ja sen korkein kohta, selän päällä keikkuva pallosaparo, ei yltänyt lähellekään peilin yläreunaan.

Eilen pieni musta koira käpertyi päiväunille keittiön pöydän alle. Se haaveili taas kerran, että olisi kasvanut suureksi, lähes yhtä suureksi kuin emäntänsä. Joulu lähestyi ja keittiössä tuoksui vastapaistettu pipari. Se sekoittui pienen koiran uneen ja unessa se muuttui suureksi piparkakkupojaksi tai oikeastaan piparkakkukoiraksi. Se oli paljon suurempi kuin kelpie ja nopeampi kuin kukaan sen tuntema koira. Sen tassut värähtelivät, kun se yhdellä askeleella kevyesti  hypähti esteen yli ja kiihdytti kohti A-estettä. Mutta nyt koira huomasi kauhukseen, että sen ohjaaja jäi kädet levällään joka hetki kauemmaksi ja kauemmaksi.

Nyt pieni musta koira muisti sadun, jossa piparkakkupoika karkasi ja juoksi pois kotoaan. Olisiko pieni musta koira halunnut jättää emänsänsä yksi ja juosta karkuun. Ei, pieni musta koira ymmärsi, että se oli juuri sopivan pieni, jotta se mahtuisi nukkumaan hyvin emänsä kanssa samalle tyynylle, jotta se mahtuisi autossakin maakaamaan pää ajajan polvella  ja jotta sen emäntä kestäisi edes joten kuten matkassa mukana, mikä oli myös haavetta, sillä niin pieni pieni musta koira ei ollut, että ihminen olisi juoksemalla sen ohittanut. Tämän ymmärrettyään pieni musta koira heräsi tyytyväisenä ja kiepautti saparon rullalle ja huokaisi helpottuneena, ettei unessa ollut tullut vastaan ketunväristä Rettaa, joka rakastaa pipareita.

Vielä ei ole piparvarkautta, mutta meetwurstit katosi päivällä pöydältä. Koiravarkaita ei kannata kovistella edes tontuilla.

Kiitos Annelle tästä hauskasta lahjasta ja omalle agilityryhmälle niistä muista lahjoista!

ja sitten alkoi joululahjametsästys ja raivaustyöt täällä asunnon sisäpuolella. Yksi kohde, jonka siivoamiseen menisi tunti jos toinenkin, olisi auto. Siellä on karkkipapereita, Eestin matkan kartat ja paperit ja mehupullot, puoliksi syötyjä puruluita, jyrsityt hakurasiat, Pärssisen kirja paremmasta noutoliikkeestä sivut irronneina, steppikengät ja uimapuku silytä varalta, jos joskus tulee ex temporee mieli lähteä jumpaan tai uimaan.

Eilinen haku meni NIIIIIIIN hyvin, että päätettiin mennä metsään ainakin kerran tämän vuoden puolella. Ja pitkästä aikaa Pikku-ukko Tikkari Tiku Taku keskittyi pelkästään oikean kohteen etsintään, yleensä löytää maalimiehen, tyttökoiran pissan, maalimiehen...

niin liukasta ulkona, ettei paljon mieli tee mennä kävelylle ja tätä menoa ei jäällekään näytä pääsevän.

Mitähän tapahtumia viimeisiltä viikoilta olisi kerrottavana:

-Tikkari täytti alkuviikosta 3 vuotta. Ei juhlallisuuksia.

- Tikun ihana  mamma voitti kaikki schipperkeladyt Pohjoismaiden voittajanäyttelyssä ja iskä oli urosten kolmas.
- ensi kesän kelpie- ja bordercollie-erkkarin toimikunnankokous oli tehokas=sain delegoitua kaikki hommat muille (ilmot, myyntipaikat, ruusukkeet, mainokset, kotisivut...) jotensmile. Kokous päättyi yllättävään käänteesen, kokousvieraat eivät tapelleet, vaikka veri roiskui, vaan Retta ja Woo, joten puheenjohtaja katosi päivystävälle eläinlääkärille kesken kokouksen. Retta 5 tikkiä.

- kokeita olen korjannut about 100 kpl ja matematiikka näyttää monille olevan paljon helpompaa kuin kemia -kun luen kemian koevastauksia, en voi olla välillä hymyilemättä: tänäänkin olen oppinut neljän sellaisen hapon nimen, jota en voinut kuvitella olevan olemassakaan: tiivistehappo, lämpöhappo, paineilmahappo...

- Ja sitten kävin kokeilemassa SITÄ, mitä olen jo pitkään miettinyt: Tein Rettalle jäljen ja toden totta, se koira ei ole maavainuinen. En nähnyt sen pistävän kuonoa maahan kertaakaa! Miellä laji valinta osui nappiin: jos se joskun löytää maalimiehen niin ei ainakaan jäljestämällä. Jotenkin tuntuu, etä Tikkari olisi hoitanut tuon homman paljon paremmin.

Huomenna mennään vuoden viimeiseen hakutreeniin.

yllä Laada ja Watti (kuvat Outi Toni)

eipä tässä voi kun hymyillä: Woo Whan poika Laada oli molempien voittajanäyttelyiden paras pentu ja lauantaina voittaja tittelin sai Rettan poika Keiko, joka oli myös ROP, Watti oli pu2 ja tänään sunnantaina Watti jatkoi omaa vuoden voittaja tittelien sarjaa, joten onnea HeW´11 Bestseller Kunnon Kemut ja W´11 Bestseller Kova Meno, kolmalla pojalla ei olisi voinut enemäpää saada Kiitos, kyllä me ollaan ylpeitä!
Melko vakuuttava rivi alle kolmevotiaalle koiralle C.I.E* FI & EE & RU MVA PMJV-09 JV-09 V-09 V-10 V-11 RKFV-11 BH TK2 Bestseller Kova Meno, mutta Watti onkin niitä "näyttelykelpieitä", joiden lahjat ja kunto ei riitä kuin kehän kiertämiseen...

Yllä Rettan ja minun ensimmäisen pelastushaun tuloslomake lauantailta: lopputulos on riittämätön, kun viimeistä maalihenkilöä emme löytäneet, mutta hyvä näin: jos koe olisi mennyt tuosta vain läpi, niin minusta olisi tullut entistä ylimielisempi ja leuhkempi, Rettasta puhumattakaan. Saamamme arviointi oli paljon parempi kuin odotin; ilmaisu erinomainen ja ohjattavuus hyvä, kuten myös ohjaajan toiminta. Aika riitti meillä hyvin. Ehkä sillä voin hieman lohduttautua, että tuota viimeistä maalimiestä ei löytänyt kukaan muukaan. Sää oli niin suosiollinen kuin vain olla voi ja tuomari ja järjetäjät joka ikistä myöten niin kannustavia, että en osannut jännittää yhtään. Etsintäsuunnitelmanikin oli meille varmaan sopiva, kartalla en itse kestänyt enää loppuajasta ja takaraja tuli yllättävän nopeasti vastaan. Ja jos haluaa oppia hylättyiden suoritusten vastaanottamiseen, niin sitä meillä on agilitysaralta jo saatu.

Kaksi asiaa opin mihin seuraavaksi panostetaan: oma suunnistuskyky ja myönnän, että olemme harjoitelleet liian "helpoissa maastoissa". Kokeessa suoritus alkoi kallioilta, joilla oli jyrkkiä reunoja ja irtolohkareita (olisaipa ollut kiva nähdä se koira, joka tuosta vain olisi irronnut oppikirjan mukaiselle suoralle pistolle), sitten tuli suo, johon jalat upposi nilkkoja myöten ja alue päättyi hakkuuaukeaan, jonka läpi meni oja. Eli alue oli varmaan juuri maastollisesti niin vaativa kun pelastushaussa olla kuuluu. Maalimiehet oli sijoitettu varsin reilusti, joten siitä ei hylkäyksemme johtunut, että henkilöt olisivat olleet joten ylivaikeasti piilotettu suokuoppaan tai kallion välisien rotkon pohjalle. Missään määrin Retta ei häiriintynyt palkkaamattomuudesta tai tyhjistä pistoista. Sen verran itsetietoisuutta ja -arvoa Rettalla on, eetä  jos se tuntee, että se on jo jonkin alueen etsinyt, miellellään se ei sinne uudestaan lähde, vaan katsoo minua "ääliö"-katseella. Meille tämä kokemus oli jo taitojen ylitys ja ensi vuonna käydään uusin säännöin seuraavia koepaikkoja soittamaan. Vaikka eilen emme kolme hehtaaria metsää selättäneet, niin pelastushaku ei ole Rettalle tehtävä Impossible, uskon niin.

Joku koira voi olla hyvä harrastuskoira, joku toinen hyvä agilitykoira, tai vaikka hyvä näyttelykoira tai kotikoira, mutta jos Rettaa pitää kuvata; Retta on kirsusta häntään ihmisen koira.

Onneksi aina ei mene näin loistavasti! (paitsi autolla ajo ei mennyt ihan nappiin tänä viikonloppuna: hakupaikalta meidät työnnettiin metsästä takaisin tielle ja Suvi haukkoi henkeä, kun lentokentän kupeessa auto lähti luistuun, onni onnettomuudessa muita ei tullut vastaan.)

... joten hakukisan suhteen edes joku asia näyttää suotuisalta. Oikeastaan ei jännitä, mutta luulen, että olo on aika lailla orpo, kun lauantaiaamupäivänä kartan saa käteen ja ympärillä avautuu tasainen, hämärä metsä hiljaisena, mutta toivottavasti soivan tuulisena. Kun vaan itse osaisi toimia järkevästi: kolme hehtaaria ei ole kevyt pala.

Säästö numero yksi: Älä luule mitään, koira tietää paremmin kuin sinä itse.

Sääntö numero kaksi: Itse olet koirasi kouluttanut.

Sääntö numero kolme: Aina voi keskeyttää, ellei tuomari ehdi ensiksi, ajaa lähimmälle huoltamolle kahville ja sanoa maanantaina, että olipa kotiviikonloppu tylsä.

Rettan haukun intensiteetti on käynyt hieman kärsimään, haukku ei enää lähde koko aikaa syvältä rinnasta vaan osa on sellaisia kurkkuäänähdyksiä. Kokemus joka tapauksessa luvassa!

Ulkona on niin pimeää ja sateista, ettei ole tullut uusia kuvia juuri otettua, mutta aina lumi on tullut ennemmin tai myöhemmin, tammikuuhun mennessä joka tapauksessa.

Kirjoitin Australiaan pitkän anelukirjeen. Vaan mitäpä kyselin, sitä ei moni kirje käsittele: spermaa ensi vuodeksi, kahdelta eri urokseltamutta säilytysaika niissä on pitkä.

Jos haluat mukaan järjestämään bordercollie- ja kelpieyhdistyksen ensi vuoden erikoisnäyttelyä niin tervetuloa meille suunnitteluiltaan 6.12 klo 18. Kun muut sytyttävät itsenäisuuden juhlakynttilät, voi minä tarjota kahvit.

ei kisoja, vaan lepoa ja rauhaa kotona. Tätä taisin jopa kaivata. Laitoin eilen illalla peruutuksen menemään Kotkan kisoihin. Nyt on varpaat teipattuna, eikä sille oikein muuta voitu tehdä. Tasamaalla kävely ilman kenkiä menettelee, mutta kenkien laittaminen ei ole mitenkään miellyttävää. Koirat ovat vähän ihmeissään, kun ovat Kimmon kävelytettävänä. Kerrankin on aikaa katsoa televiviota
 

Sen verran oli pakko joustaa, että aamulla pakkasin koirat autoon ja vein metsään juoksemaan. Vilkjärveltä löytyi vielä suppilonahveroita, valmiksi pakastettuna.

Ihmeiden aika ei ole ohi: Sain Rettalle Peha-paikan Haminaan 3.12. ehdolla, että lunta ei ole tullut. Joten kaivataan neuvoja, mitä tehdä ja mitä ei tehdä nyt kaksi viikkoa ennen etsintänäyttöä ja etenkin juuri ennen etsinnän aloittamista. Kaikki neuvot ovat tarpeen ja niitä kiittollisena otan vastaan, tuulta en voi ostaa.... En epäile hetkeäkään, etteikö Retta hoida omaa osuuttaa. Kun vain osaisin tehdä sopivan, tehokkaan etsintäsuunnitelman maastoon ja ilmaan nähden. Ja kun vielä itse pysyisi kartalla, ettei tulisi suuria aukkoja.