Tänään päättyy ilmoittautumisaika erikoisnäyttelyyn. Eiliseen iltaan mennessä klo 22:55 ilmoittautuneita oli 20 kelpietä ja 30 bordercollieta= ei naurata. Tänään olen yrittänyt värvätä kaikki mieleen tulevia. Vielä viikko sitten ajattelin, että 50 kelpietä ja 75 bordercollieta olisi Jees, mutta voihan olla, että tämän viimeisen tunnin aikana tapahtuu ihme.

Ja sitten joskus vuosien päästä, jos joku ehdottaa erikoisnäyttelyn järjestämistä Lappeenrannassa, niin saavat ihan toiset järjestää. Minusta paikka on hyvä, tuomarit on hyvät elleivät jopa erinomaiset, toivottavasti järjestelyt edes sinnepäin ja sitten on asioita, joita ei voi kahta vuotta aikaisemmin tietää eikä kaikille asioille voi mitään.
Ennen ak/bc erkkaria olen Collieiden erkkarin pj, joten tässä nyt pällekkäin kaksi näyttelyprojektia.

Osa omista projekteista on jäässä: Rettan maanantain agilityharjoitukset meni ihan p....lleen, joten katsoin parhaimmaksi kouluttajan, muiden ryhmäläisteni ja oman mielenterveyden ja henkisen tasapainon edun minissä ilmoittaa, että meidän osalta agility saa jäädä ja palaan asiaan elokuussa, josko silloin kiinnostaa enemmän. Agility project cancelled. Itse ajattelin aina, että meillä kisoissa menee tosi hyvin, mutta sekin taisi olla vaan unta tai harhaluuloa.

Tiku yrittää kyllä käydä agiharjoituksissa, mutta kun kaikki muut tapahtumat ja menot tuppaa juuri tiistaille, joten Tikullakin tulee nyt harmittavasti jo kolmas tiistai peräkkäin, että on muuta menoa eikä pääse harjoittelemaan.

Nyt kun maanantait vapautui, niin voisi aktivoitua maanantairastien suhteen.Tänä vuonna en ole ollut suunnitusmetsässä kuin vasta kahdesti ja leimausleiriin (projekti 4) on aikaa vajaa kuukausi.

Raunioprojekti etenee Rettan ja Tikun osalta kiitettävästi, mutta kun maalimiehiä on yksi tai kaksi niin ei siinä kummoisia harjoituksia tehdä, toisaalta ei aikakaan kulu tunti tolkulla. Tänään saatiin paikalla nuorta,  jopa pennunomaista menoa= Wiggo.


Eli tätä on harrastusmasennus.
Viikonlopuksi lähden pelastuskoiraleirille, katsotaan, tulisiko siitä sitten positiivisempaa tunnetta, vai meneekö sekin projekti jäihin.

Hyvää tässä päivässä: tuoksuu kesältä, löytyy korvasieniä, sai lukea lehtiä keinussa ja nukkua aamulla pitkään.
Huonoa: Kyy nähty pihapiirissä, Plantagenin keinun katos yhtä onnetonta laatua kuin kaikki muutkin ostokset, joita olen siitä liikkeestä tehnyt, on PUNKKEJÄ, vaikka on punkkipannat.

Roskilden näyttelymatka oli kaikin puolin mahtava kokemus. Siellä kevät oli jo pitkällä ja kaikki kukat kukkivat. Talot olivat sööttejä kuin sadusta ja aurinko paistoi koko ajan. Harmi vaan, että tuuli oli niin voimakas, että auringosta huolimatta näyttelypaikalla oleminen meni värjättelemiseksi... ja naamat olivat ihan palaneet jo ekan päivän jälkeen. Aurinkovoide vaatekassissa ei auta, jos sitä ei laita.


Kuvattavaa riitti joka puolella.


Suuri oli tuomiokirkko jopa Wattin silmissä.



Tämä taisi olla eka koirareissu, jossa ei ollut minuuttiakaan shoppingia. Unta tuli hieman liian vähän, ruokailua sen sijaan aivan liikaa. Hotellin takana oli mahtava puisto. Alla poika ja emä, joilla leikki luisti puistossa.




Jos ympärillä oli historian havinaa, niin hotellihuoneen seiniä koristi modernimpi taide. Joka huoneessa oman laisensa. Tosin ei ymärretty, oliko takana jokin satu vai mikä...


Näyttelysaldo oli hmmmm... no ok eli yli kaikkien odotusten: Retta oli ekana päivänä ainoa kelpo, joka sai SAn ja oli siis ROP, Tiku kovassa joukossa VSP. Toisena päivän Watti oli Rop, Retta VSP ja Tiku ROP hienoimmalla arvostelulla koskaan:

"Real male, Excellent expression, worderful body. Excellent head, expression with lots of attitude, excellent mover. He is!!
Ja Tikuhan viihtyy, laivapoikanyt myös Tanskan ja Pohjoismaiden valio.

Kun me korjattiin näyttelypalkinnot Tanskassa, Tarra hurmasi tuomarin Parikkalassa, Onnea Tommi ja Laura!
Ja Maukka kävi luonnetestissä, joten onnea myös uudelle valiolle!
Mitähän seuraavaksi? Ken tietää....

Kiitos Lasselle ja Arjalle Tikun tähtihetkistä!

Meidän paikka Rettan kanssa ei taida ikinä olla kolmosissa, mutta ehkä sitten sääntömuutosten myötä tulee meidänlaisille "for ever"-kortti; kun sen valitsee, ei tarvitse ikinä nousta kakkosista, vaan on osoittanut, että taidot ei vaan riitä korkeammalle.

Lauantaina oltiin Mikkelissä kisaamassa agia. Vaikka oma koira onkin, niin täytyy myöntää, että Tiku Taku on ihmeellinen hannu hanhi, kultalusikka tassuissa syntynyt : Retta tekee kisa toisen jälkeen tosi hienoja ratoja ja aina tulos on 5 tai hyl ja Tikkari, tuo pieni pallosaparo, joka ei mistään mitään tajua, saa luva nollan tuosta vaan, vaikka edes kaikki yksittäiset esteet eivät ole hallussa, Jos Tiku nousee ennen Rettaa kolmosiin, niin laitan saparon solmuun Ja niinhän siinä kävi, että Tara matkasi kolmosiin ja nyt olen matkaseuraa vailla.... Onnea Suvi ja Tara! Onnea myös Pimulle ja Ritvalle ja Vanille ja Hannalle!

Ruotsissa on jo nyt medi-raja 45 cm. Saattaahan se olla että säännöt muuttuvat täälläkin ja sitten saa sanoa bye bye 60-set.

Kerrankin saatiin torstai-iltana enemmän väkeä raunioille; oli kolme etsittävää, häiriöhenkilöitä (!) ja Rettalle jopa häiriökoira. Minusta oli yhdet koko uran parhaimmat harjoitukset. Rettalle meni niin kivasti, että ajattelin ensin, etten edes ota Tikulla mitään, ettei hyvä olo katoa. Mutta (kuten tietenkin tein) otin Tikun viimeiseksi ja sekin meni paremmin kuin koskaan. Häiriökoiraa Retta ei mitenkään noteerannut, kaadettu roskis oli piiloista vaikein, mutta ON SE HYVÄ! ja kuuluva!

Alla muutama kuva: Salama ja irtopatukan paluu

Täällä on, se on varma.

Kun käsi liikahtaa, tämä poika säntää...

Nämä olivatkin tällaiset bordercollie -kelpie -rauniotreenit tällä kertaa.

Ja Kenkku seurasi tiiviisti koko kaksituntisen.

Viime keväänä tähän aikaan selailin innoissani Palveluskoiraliiton koe- ja kurssikalenteria. Nyt olen vain ilmoittautunut kolmelle leirille, enkä yhtään koepäivää ole kirjannut ylös, en edes sen vertaa, että olisin katsonut soittoaikoja. Mutta torstaisin yritetään saada raunioille porukkaa, paitsi ensi torstaina olen matkalla kohti Roskildeä, joten se siitä viikoittaisesta harjoittelusta.

Nyt hieman pihan haravointia ja kunnon lenkille. Huomenna luvassa suunnistusta (maanantairasti poikkeuksellisesti tiistaina) ja jumppa; jos sitten seuraavissa agikisoissa olisi vähän paremmassa iskussa.

Lauantaina oltiin Nea kanssa näyttelyn pystytystalkoissa ja otettiin jäähallin ylätasteella tokoa (kaikki eksoottiset paikat on hyödynnettävä). Tästä se lähtee pala palalta....


pohja, matot, aidat, pöydät......
Muut jatkoivat pystytystalkoissa, me hävitiin hetkeksi ylätaanteelle. Riinalla meni tosi hienosti, alla merkillä.

Rettalla oli päivä, jolloin tuntui, että vain paikalla olo onnistuu, onneksi edes se.


Kolme päivää jäähallissa enemmän tai vähemmän jäässä ja äänessä ja illat hyvän ruuan ääressä tuomari-illallisilla, joten tänään tuntui, että haluaa vain olla omien koirien kanssa ihan hiljaa...
Joten kerta kiellon päälle ja jäälle.


Piti ängetä itsekin kuvaan.

Ja sitten vielä illalla tunti zumbaa. Elämä on ...Jos huomenna olisi vielä tällainen ilma, niin voisi vielä kerran käydä kiertämässä.

Ja miten näyttelyssä kelpiet meni: ilmoitettu 11 kelpoa, joista kolme ei ollut meidän koirien jälkeläisiä. Woon poika Laada, eri1, Rettan poika Maukka eri1 (kun ei ne korvat nouse silloin kuin pitäisi), Kenkun poika Woitto eri1 SA VSP, ROP-veteraani, Isla eri 1 SA, ja Tii Piin lapsen lapset Tamis eri1 SA  ROP ja Kuura eri 2 SA, vara-sert. OLisi mukaan mahtunut enemmänkin kelpieitä, mutta erkkariin sitten kaikki mukaan!

Yllä Taraa muokattuna....

Tänä pääsiäisenä tulee 20 vuotta ensimmäisistä agilitykisoistani, joten sen kunniaksi suuntasimme Suvin kanssa tänään Joensuun kisoihin. Tarjolla oli Kulhon maneesissa 6 starttia (Tiku ja Retta). Agilityssä on moni asia muuttunut, toiset parempaan, toiset huonompaan, mutta yhä se agilityn perusidea koukuttaa yhtä hyvin kuin 20 vuotta sitten: jos rata meni hyvin, sinne haluaa uudelleen, jos sai vitosen, silti haluaa uudelleen, kun oli niin pienestä kiinni ja jos meni pipariksi, niin silti haluaa uudelleen, kun tietää että voisi mennä paremmin.

Pääsiäisen -92 tuloksia en enää löytänyt, mutta 17.5 kisasin toisen kerran ja silloin koko kisassa koiria oli 9, mikä oli tyypillinen osallistuamäärä. Tarjolla oli yksi rata, mutta silti noiden 9 startin kisajärjestelyihin meni koko päivä. Oli mini luokka alle 40 cm ja maxi luokka yli 40 cm ja ykköset ja kakkoset ja luvaan riitti 15 vp. Aikaa ei otettu niin tarkaan kuin tänä päivänä, tasasekunnit riitti tarkuudeksi vallan hyvin. Minun ja Windyn tulos oli 26 vp.

Tänään Rettalla ja minulla "lähellä piti" vaihde pitää pintansa: ekalla radalla eka rima tippui, tulos 5 sij 4. Toisella agiradalla A:n jälkeen oli suoraan rengas ja Retta ei vaan nähnyt sitä ja otti siitä kaksi kieltoa, tulos 10 ja sij.3. Tikkari sukelsi kahdesti putkeen (vaikka olisin voinut antaa pääni pantiksi, että puomin alla olevasta putkesta se takuulla valitsee puomin, vikaan meni) ja yksi 5, sij. kolmas. Mutta valmiiksi ostettu pikku pullo shampanjaa sai käyttöä: Suvi ja Tara iskivät juuri oikeaan saumaan ja korjasivat viimeisen kisan voiton.


Viitasen radan olivat vallan mainiot, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla tai kolmen vuoden päästä....ja keltaiset ruusukkeet sopivat pääsiäiseen.


Päivä maneesissa, huoltamolla pizzaa ja omenaporetta,sitten ajamista ja nyt kutsuu suihku ja sänky.

Huomenna koiranäyttely -  ensin talkoisiin sitten kuulutushommiin, mutta näissä merkeissä on mennyt pääsiäiset viimeiset reilu parikymmentä vuotta, joten samalla linjalla on hyvä jatkaa. Piti ajamani Joensuusta ihan kuvanotto tarkoituksessa lentokentän aidan ohi ja siellä se tuttu plakaatti oli.

Hyvä Tara & Suvi!

Kuinka elämästä voi olla nauttimatta? Tällaisenä päivänä.
Kierrettiin ja kaareltiin, väliin laavulla, välin saarien rannoilla, ja suurimmaksi osaksi jäätä pitkin.

Lepotauko on aina paikallaan. Ruohosaaren laavulla.

Kenkku kipitti hyvin mukana ja siitä saa aina hyviä kuvia, toisin kuin Woo Whasta, joka heiluttelee korviaan.

Pikku ukko löytää aina hommaa.

Sen verran alkaa vettä olla, että jäälle ei enää montaa kertaa pääse, mutta jos huomenna vielä...

Viime viikonlopun agi-saldo 4 radalta , 10, 5, 5 ja hyl (Retta pujottelun alku,Tiku pujottelun alku, toisella radalla Retta pujottelun toko vikasta väistä pois, Tiku pujottelun toka vikasta välistä pois ja renkaan kehikosta) Tänään ehtisi vielä ilmoittaa pitkäperjantaille Joensuuhun, mutta onko ajamisen väärti.

Se oli sellainen päivä!

Hyvä mahdollisuus käty-bileisiin........ eli siis kämppätyhjänä bileisiin, kuten Risto Räppääjässä oli. Mitä vielä, Kimmo ja Saul ovat viikon Rukalla ja minä heräsin tänään puoli yksitoista.

• Tuli hyvä lenkki: Ajattelin säästellä koiria huomisiin kisoihin ja tehdä vain kohtuullisen lenkin; tiet olivat jäässä ja kuraiset, joten mentiin jäälle, ensin ajateltiin kävellä Huhtiniemeen, sitten päätettiin kiertää Ruohosaari, ja sitten ja käveltiin kohti Merenlahtea eikä siinä mennyt kuin 3,5 tuntia. (osa aikaa kyllä laavussa istuen) Woo Wha kävi syömässä pillkijoiden jättämät särjet, Retta pyöri niiden päällä.
• Tuli hyvät paiväunet: kun palasin kävelyltä,  nukahdin saman tein, nyt unta on kertynyt noin 13 tuntia.
• Hyvä kamera: Ja ihme ja kumma, kamera toimii jälleen, yllättäen  neljän kuukauden mäsänä-jakson jälkeenkylläpä kuivui pitkään.
• Hyvä ohjelma: Paint shop Pron kokeliluversio meni umpeen ja päätin tilata sen itselleni, mutta kas kummaa, kone latasikin Pro 4 kokeilu demon, eli taas seuraavan kuukauden muokkaukset maksutta.

Jatkuukohan hyvä päivä huomenna agilityradalla....mukava päästä radalle pitkästä aikaa (joka tapauksessa) Muistakaa kääntää kello, että olette ajoissa kisapaikalla.

Ja ennen kaikkea: Onnea meidän yksivuotialle pennuille: Laada, Tarra, Mega ja Agnes sekä Hyrrä, Dafi, Isla, Nemo Jr ja Ringo!

Toivottavasti näistä on kasvanut edes jonkinmoiset nuoret koirat......

Olen hyvin saanut pidettyä uuden vuoden lupauksen ja tokoa on tullut tehtyä vähintään kerran viikossa. Sunnuntai oli harmi, kun meni Helsingin reissulla puoleen ysiin, niin en ehtinyt peko-tottistreeneihin, mutta toisaalta Ullan kanssa saatiin perjantaina paljon hyvää aikaiseksi. Minä, joka en jaksanut/en uskonut klikkeriin, tiedän nyt, että se on ollut meidän pelastus etenkin noudossa ( oli muutoin näyttelykehässäkin, kyllä oli korvat tehokkaasti pystyssä ja häntä vippasi).

Nouto on nyt hiontaa vaille valmis (VIIDEN VUODEN työ), seuraavan viikon otan vain vauhtia. Seuraava työstön aihe on kosketusalusta, jos sillä saisin merkkien nuri keilaamisen kumottua ja siitä voisi olla hyötyä pöydille lähettämiseen. Merkki menee muutoin jo melko ok, Retta on saanut idean kääntymisestä ja on varsin lähellä merkkiä, jopa merkin päällä. Ja kaupan päällisinä on saatu ruutuakin, vaikka se ei meidän palettiin kuulu. Luoksetulossa saan Rettan pysähtymään maahan, mutta en varmaan koskaan seisomaan, mutta näillä mennään.

Laskemia: jos nouto ja paikalla olo menee nappiin, niin sitten pitäisi enää saada kasaan min 15 pistettä ja eteenmeno on meidän bravuuri, niin ehkä tänä vuonna pohja on aika paljon varmempi kuin vuosi sitten kun kenkä lensi ja sitten ei tapahtunut mitään, ennen kuin ohjaaja haki kengän.

Ensi kesäksi olen saanut kaksi hakukurssipaikkaa. Jos vielä jostain löytyy, niin voisi mennä tottisoppiin.

Ei voi muuta sanoa, kuin säännöllinen harjoitus on se, joka vie koiraa eteenpäin.

Alla kuva alkuvuodesta 1989 - Windy, toinen oma koirani. Kiva penkoa välillä vanhoja kuvia, sieltä löytyy paljon sellaista, jonka on jo täysin unohtanut.

ja kuinka monta koiraa näihin reiluun 20 vuoteen mahtuu?
Colliet Lordi, Windy, Moona ja Pekkonen
kelpot Tiiu, Kenkku, Tii Pii, Baby-x, Woo Wha ja Retta
ja sitten se ukkeli uskomaton schipperke Tiku.
ja seuraavat koirat on jo mietitty valmiiksi: Tikun tyttö Tiuku ja  kelpiepoika Raiku, mutta niiden aika ei ole vielä.

Ensi lauantaina alkaa suunnituskausi; korttelisuunnistus klo 10-10-30. Löytyykö seuraa?

Kilometrit vilkkuivat silmissä, kun käytiin viikonloppuna Vilnassa näyttelyssä. Tässä oikeastaan se, mitä matkasta ensinnä tulee mieleen.

Jos maailmassa joku on pers.....tä niin se on puolalainen rekkamies. Ei saisi ehkä yleistää, mutta kun edessä on yksi rekka, takana ajaa toinen 10 cm irti takapuskurista, niin on aika epätoivoinen olo. 70-alueella heillä vauhti 90 km. Onneksi matkalla nähtiin molempiiin suuntiin viisi ratsiaa. Kyllä paikallisilla poliiseillä työtä riittää.

Kevättä ilmassa, eikä lumesta enää tietoakaan.


Tulostaso oli verrattaen erinomainen; 4x ROP, mukana Retta ja Tiku, saamisina 4 turhaa cacibia ja korkeasti arvostetut LTW´12-arvot. Ja yksi upea löytö: 2 euron pusero ja ihan kiva kevättakki, ja parit helmet......ja kuukauden päästä suuri visalasku.

Arvosteluista en kovin paljon tolkkua saanut, taisivat olla venäjää tai paikallista, mutta Rettasta Gajewsky sanoi mukavasti: "Very friendly, totally sound constructed lady after 40" Mitäs luulette lopun tarkoittavan? Vyötärölle ja peppuun kertynyttä pyöreytttä.

Talvisaappaat eivät ehkä olleet paras kenkävalinta, sillä Liettuassa oli jo täysi kevät. Lauantai-iltana lähdin kävelylle, oli tarkoitus tehdä reilu puolen tunnin kierros. Kun olin kävellyt tunnin, ei minulla ollut enää hajuakaan missä olin, kun joka puolella oli suht samannäköisiä taloja ja teitä. Onneksi mukana oli kännykkä, jolla Tiina neuvoi kävelyohjeet takaisin hotellille, tulikin aika monta kertaa pidempi lenkki kuin piti ja totaalisen märät talvikengät. Kuivuvatkohan koskaan?

Ja sitten tavarat autoon ja kotimatkalle. Ensin oli tarkoitus ajaa kotiin vasta maanantaina, mutta kun katsoimme kehien jälkeen kelloa, niin ajattelimme, että hyvällä tuurilla, jos matkalla ei ole ruuhkaa, ehdimme illan viimeiseen laivaa. Aina mukavampi herätä aamulla omassa sängyssä, tosin heräsin kello 14, se ei taida enää olla aamua. Mutta kotona taas!

Kiitos Tiinalla ajamisista ja onnea Nemin ja Turbon cacibeista! Seuraavat näyttelykohteet löytyvät pohjoismaista: Tanska toukokuussa ja Norja kesäkuussa.

tai ainakin melko lähellä: käveltiin koirien kanssa jäällä eteen päin, eteen päin.....Tästä parempaa vuoden aikaa ei olekaan (paitsi tietty kevät, kun lumet sulaa, kesä helteet ja syksyn viimeiset aurinkoiset päivät)

Retta hyvä että kesti edes hereillä. Voiko elämästä enempää nauttia.


Kunhan tässä käyn ensin tunnin agilityä Tikkarin kanssa, niin sitten pistän sukset jalkaan, otan kolme nuorinta koiraa ja lähden hiihtämään kuutamojäälle, tämä on niitä elämän hetkiä, joita odottaa!

... näin vuodet vierii ja aika kuluu, meidän Rettasta tuli eilen mummo, kun poika Keiko sai pennut Didactiks kennelliin ja hyvä satsi tulikin, itse asiassa just samanlainen, jonka Rettakin silloin aikoinaan teki 4+3. Pentujen blogi löytyy http://www.didaktics.com/Dblog.php
Tarrasta tuli kuvia, Mangosta tuli kuvia, Tikun tyttöistä Hupista ja Kiarasta tuli kuvia, kiitos kaikille. Kaikista kuvista valitsin blogin tämä päivän tytöksi tämän

Siinäpä vasta leväperäinen koira. Voiko kukaan muu istua noin kuin MangoTäällä istuu. Vaikka taitaa tuossa Mangon ulkonäössä olla paljon isä-Tenhoa. Ihanan tummat silmät, eikä ole edes isot korvat.

Hiihtolomalla sain pari hyvää vinkkiä: nyt on hakua harjoiteltu niin, että se saa seuraavan kuukauden hautua ja nyt keskityn "kokoamaan" ketteryystelineitä, en siis sanan varsinaisessa muodossa, vaan suoritusta. Ensinnä vuorossa merkki ja pöydille ohjaus. Kiitos viime perjantain kuuntelun, nyt tiedän, miten käyn työstämään kokonaisuutta.

Retta noutaa erilaisia esineitä jo melko hyvin, viimeisin oli pullon korkki, joka oli siitä hyvä, että se on ensimmäinen esine, jota se ei sylkäise pois, vaan pystyy istumaan korkki suussa. Pitää kohta päättää mikä on meidän ensi kesän käyttöesine: papiljotti, lusikka vai lavuaarin tulppa. Ette voi uskoa, kuinka paljon näitä esineitä on vertailtu: lusikkaa Retta ei pureskele yhtään, papiljotista se saa parhaan otteen, mutta tulppa johtaa tässä vaiheessa. En olisi uskonut vuosi sitten. että noudossa saisimme näin paljon aikaan!

Ihailijoille yksi Tikun kuva, ai oliko sellaisia.....hukkaan meni pallosaparon hymy.
Ja meidän mummo. Nyt voivat Kenkku ja Retta illalla puhua lapsenlapsistaan.

Agilitylisenssi maksettu ja ilmot Imatran agilitykisoihin lähti ajoissa.

tästä tuleekin tripla-agipäivä. Onneksi noita koiria on niin, ettei tarvitse yhden kanssa lähteä joka kerta. Aamulla Tiku oli hallilla Aulin kanssa, päivällä Retta ja Watti Suvin ja Sonjan ja illalla Marikan ryhmään.

Hanne tuli Wattin kanssa hiihtolomailemaan. Pääsin kokeilemaan Wattin ohjaamista radalla, no joo- olihan se varsin kylmää kyytiä ja sen jälkeen Retta tuntui unelmalta. Wattilla on sellainen menemisen meiningi; jos saisi liikkuvan ohjaajan, joka kestää menossa mukana, olisi potentiaalia vaikka mihin.

"Hengästyitkö?" kysyy Watti ja myhäilee mielessään.

Tikkari pääsi jäälle Wattin kanssa juoksentelemaan, eikä pikku ukkoa olekaan sen jälkeen näkynyt. Taitaa olla sängyn alla lataamassa akkuja. Kuinkahan saan sen hereille agilityä ennen.

Ja mitä Hyrrä sai näyttelystä: Nauhassa oli sinistä, mutta ei valkoista, ei siis sertiä, vaan eh: kovin oli pentumainen, rungon täytyy täyttyä ja liikkeet olivat hutiloivat. Tyypillinen nuoren koiran arvostelu.

Huomenna Tikulla ja Rettalla  on hieronta, mutta torstaina luvassa hakua päivällä,vois olla esim klo 14, mukaan mahtuu ja illalla klo 18 scbak:n erkkarin näyttelykokous  meillä, toivottavasti veri ei roisku niin kuin viime kokouksessa. Ja jos jostain löytyisi hakkuuaukea.....

Nyt se alkoi! Alla Tikun poika ihanainen Sampo (kuva Kristiina Salo, kennel Fandal's) jalumi pöllyää.

Retta tyttö Hyrrä on ihan muutaman minuutin päässä kehässä Tuusniemellä,
Onnittelut Tikun tyttö Nukalle: ROP-pentu! Niin nekin pienokaiset saavuttivat näyttelyiän.

Kävin tänään miettimään, että enhän ole maksanut edes tämän vuoden agilisenssiä. Sitten kuulin, että omiin kisoihin ilmoittautumisaika meni eilen umpeen, joten mitäpä sillä lisenssillä, jos ei kisaa. Mitäpä kisaamaan, jos ei harjoittele, joten ihan oikeasti, ei edes harmita. Ja aina voi mennä paikalle ja pitää peukkuja Taralle ja Suville
Elämä on kaksi viikkoa ollut pelkkää lääkelaskua... ja taas huomenna, joten ei ihme, että koko muu elämä katoaa. Ja minä en edes ole se, jonka pitäisi päästä saada kaikki oikein.